Vanha, viisas nainen vaelsi vuorilla ja löysi purosta arvokkaan kiven. Seuraavana päivänä hän tapasi tuntemattoman kulkijan. Mies oli nälkäinen, joten nainen otti laukustaan evästä ja jakoi sen vieraan kanssa.

Tämä huomasi arvokkaan kiven ja pyysi sitä itselleen. Nainen antoi sen hänelle hetkeäkään epäröimättä. Vieras lähti ja iloitsi hyvästä onnestaan. Hän ymmärsi, miten arvokas kivi oli: se voisi turvata taloudellisesti koko hänen loppuelämänsä.

Muutamaa päivää myöhemmin mies palasi takaisin ja palautti kiven naiselle. ”Olen ajatellut asiaa”, hän sanoi. ”Tiedän, kuinka arvokas kivi on, mutta annan sen takaisin siinä toivossa, että voisit antaa minulle vielä arvokkaampaa. Anna minullekin se ominaisuus, jonka ansiosta saatoit lahjoittaa minulle tämän kiven.”

Tämä on kopioitu positiivareiden ajatusten aamiaisesta.